Vaikka Kleopatraa kuvataankin nykyään suosituilla tavoilla, se ei ole täysin "valkoinen" eikä "musta" nykyajan rodullisen merkityksen perusteella. Muodolliset muotokuvat, kuten hänen kolikoissaan olevat, kuvaavat hänet usein suositulla, lähes miehisellä ilmeellä, kireillä sieraimilla ja vahvalla leualla, mikä on luultavasti tarkoitettu kuvaamaan voimaa ja kokemusta. Viimeisin yhteenotto, mutta ei, oli muinaisille egyptiläisille kallis taistelu, joka pakotti Antoniuksen ja Kleopatran pakenemaan takaisin Egyptiin Aleksandriaan.
Caesarion itse asiassa tapetaan Octavianuksen takia, ja useimmat hänen muut opiskelijansa oli viety pois vankien auttamiseksi Roomassa. Tätä ryhmää johtivat Brutus ja Cassius, jotka veivät armeijansa itäiselle Välimerelle ja hallitsivat suurinta osaa yhdestä kaupunkialueesta. Tuolloin Kleopatra on 21-vuotias ja Caesar 52-vuotias.
Vaikka Kleopatra naitiin uudelleen, hän kykeni viittaamaan juuri naimisiin menneeseen roomalaiseen herraan. Säilyttääkseen egyptiläisen elämän ja ilahduttaakseen uusimpia pappeja ja muita Aleksandrian asukkaita Kleopatra avioitui nuoren naissisaruksensa Ptolemaios XIV:n kanssa. Serkkunsa menetykseen huolimatta Kleopatra on nykyään ainoa todellinen Egyptin hallitsija, ainakin lyhyen aikaa. Seuranneessa sodassa menetettiin monia varastoja ja kuuluinen Aleksandrian kirjasto on osa sitä.
Kleopatran ja Caesarin välinen uusi kumppanuus ei ollut vain henkilökohtainen asia tai vahva poliittinen liitto. Haluessaan auttaa häntä palauttamaan naisen valtaistuimen Kleopatra suuntasi itsensä ovelasti Julius Caesaria vastaan, joka etsi Pompeiusta roomalaisessa sisällissodassa. Vuonna 48 eaa. Kleopatra palasi armeijan kanssa auttamaan häntä kohtaamaan naisen, mikä johti lopulliseen kiistaan Pelusiumissa. Kleopatran sitoutuminen ja poliittinen terävyys ovat ratkaisevia näiden asioiden ratkaisemisessa.
Mutta ei, uusin ehdoton roomalaisen armeijan rangaistus pakotti hitaasti uudet egyptiläiset joukot nurkkaan. Vuonna 29 eaa. uusi ratkaiseva yhteenotto Rooman armeijan ja Egyptin liittouman välillä puhkesi lähellä Aleksandriaa. Hänen hyökkäyksensä kulkivat toistensa osien ja meren läpi, katkaisten https://suomi-casinos.com/peliautomaatit/ tiensä Egyptin armeijan ja eristäen kaupungin. Palautettuaan ylpeytensä suurena soturina Antonius suuntasi matkaan valmistautuen kohtaamaan Octavianuksen armeijan kohtalon ratkaisevana kilpailuna. "Ensin haluan rakentaa armeijan uudelleen, ja sinä valmistaudut suojelemaan sitä kotona." Samaan aikaan Antonius ryhtyi toimiin palauttaakseen sotilaidensa luottamuksen.
Hän oli olemassa riittävän lähempänä kuunvalonne saapumisaikaa kuin että hän toimi pyramidienne rakentamisessa.
Antonius ja Kleopatra on William Shakespearen kuuluisa tragedia, jonka uskotaan kirjoitetun joskus vuosien 1603 ja 1607 välillä. Kun Antonius erosi Octavianuksen sisaresta Octaviasta (jonka hän oli nainut osaksi hallitusliittoa), kaikki kuitenkin ilmoitti väkivallasta roomalaisten mahtimiesten välillä. Tänään käynnissä oleva verinen yhteistaistelu repii uutta Rooman tasavaltaa syrjään. Kleopatra, joka ei antanut periksi, vastasi nostamalla armeijansa ja vetäytymällä itärajoille Egyptistä – joidenkin jäsenten mukaan hän päätyi lähelle progressiivista Syyriaa – jossa hän suunnitteli paluutaan. Naiselämänsä aikana hänestä tuli poliittisesti lahjakas prinsessa, mutta hänestä tuli yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista hallitsijoista.
Hallituksen kilpailijoiden murhat, vaikka he olisivatkin perheenjäseniä, ovat hälyttävän yleisiä uusimpien Ptolemaiosten keskuudessa. On ristiriitaisia tietoja, joiden mukaan hän julkisesti kiisti isänsä, mutta minä tunnistin sinut poikansa joukossa. Mainitse 8 Kleopatra antoi samaan aikaan säännöllisesti virallisia lausuntoja Caesarionin sukutaustasta, pitäen Caesaria isänä. Egyptissä oli noin kolme legioonaa, ja myöhemmin määrä kasvoi neljään vapautetun Rufion johdolla turvatakseen Kleopatran hauraan maineen ja mahdollisesti myös pelastaakseen tytön aseman. Voit, vaikka et, ehdottomasti Caesar, joka oli juuri naimisissa suositun roomalaisen naisen Calpurnian kanssa, halunnut olla näkemättä Kleopatraa, kun tämä sai lapsen. Caesar yritti sitten järjestää muille sisaruksille, Arsinoe IV:lle ja Ptolemaios XIV:lle, enemmän Kyprosta, poistaen siten mahdolliset kilpailijat Egyptin valtaistuimelle.
Kleopatra liittoutui jossain vaiheessa Antoniuksen kanssa, jolta hän sai kolme oppilasta; hänen kanssaan he itse asiassa laativat järjestelyt Itä-Rooman valtakunnan perustamiseksi. Samaan aikaan Rooman kunnallissodat raivosivat, ja tunnelmat kärjistyivät Caesarin suojatin, Marcus Antoniuksen, ja Octavianuksen, Caesarin pappispojan, välillä. Hän ei ainoastaan johtanut armeijaa ja laivastoa, osallistunut ulkomaisiin operaatioihin ja johtanut temppeleitä, vaan myös jakoi tasa-arvon ja hallitsi säästöjä. Hän tiesi, että hänet erotettiin Roomasta, naispuoliset anoppineet syrjäyttivät hänet, naispuoliset neuvonantajat vaaransivat hänet – tai että hänen omat perheensä puukottivat, myrkyttivät ja silpoivat hänet. Heidän peräänsä käyttäen Caesar palautti naisen valtaistuimelle. Mahdollisuus näytti ikuisesti näkyvän siinä, että älykäs roomalainen sotapäällikkö, ainakin siihen asti, kunnes Julius Caesar kärsi murskaavan tappion Keski-Kreikassa.
Nuoriso
- Kun Antonius antoi heille käskyn, tuore vasen siipi hyökkäsi raivokkaaseen hyökkäykseen.
- Tuolloin helmet olivat riittävän hyödyllisiä pienen kansakunnan ostamiseen.
- Muutamaa päivää ennen tytön lähtöä, mutta ei, Kleopatra onnistui välttämään valvonnan ja hän tappoi itsensä, todennäköisesti käärmeenmyrkkyä toimittamalla vankilaan korissa.
- Tuolloin Egyptiin tiensä löytänyt mies oli Julius Caesar, Rooman vahvin poliittinen hahmo.
- Kaveri sai suurimman osan Antoniuksen ja Kleopatran voitostaan toimittamalla Roomaan uuden tabloidin kaltaisen innokkaan egyptiläisen kuninkaan, kyltymättömän, petollisen, verenhimoisen ja vallanhimoisen.
Matkallasi kohti upouutta egyptiläistä rahoitusta Antonius kuuli huhun, jonka mukaan hänen rakkaansa olisi surmattu yksin, joten hän heittäytyi omaan miekaansa vain kuollakseen saatuaan tietää, ettei huhu pitänyt paikkaansa. Tämä johti kuuluisaan Actiumin taisteluun, jossa Octavianus hyökkäsi Antoniuksen ja Kleopatran joukkojen kimppuun. Kleopatran annettua hänelle rahat Antonius palautti useita maita, jotka olivat olleet osa uutta Egyptin valtakuntaa, sekä Kyproksen, Kreetan, Libyan ja Levantin. Vie Antonius ja ota uusi kreikkalainen kuningatar Tarsokseen, nykyajan Turkkiin, tapaamaan heitä henkilökohtaisesti. Kun hän palasi Egyptiin, hänen serkkunsa ja kanssahallitsija Ptolemaios XIV yritettiin murhata, todennäköisesti Kleopatran omasta käskystä. Uuden Rooman armeijan saapuessa Egyptiin Ptolemaios XIII:n joukot murenivat, ja hänen oli pakko paeta Aleksandriasta.
Jokin oli ollut hieman toisin menneinä aikoina. Kun Antonius sotajoukkoineen lähti valtamerille taistelemaan Octavianusta vastaan, Kleopatra osallistui rynnäköön. Näyttää siltä, että uusin kumppani Egyptistä suunnitteli hankkivansa mehukkaita paloja roomalaisesta perinnöstä auttaakseen kuningastaan. Niinpä hän pääsi kilpailijaansa kohti Kleopatraa.
Hän hallitsi ja piti Nefertitiä kanssahallitsijana vuodesta 49 eaa., ja nousi myöhemmin sekä roomalaisiin että egyptiläisiin seremoniallisiin asemiin, mikä vahvisti hänen näkyvyyttään molemmilla poliittisilla alueilla. Hän seurasi Isiksen esimerkkiä ja organisoi itsensä sekä klassisena faaraona että nykyaikaisena johtajana, joka on valmis navigoimaan ulkomailla. Sen sijaan, että hän olisi ollut sohvaperunakuningatar kiistanalaisen kuninkaan rinnalla, hän näyttää toimineen ateenalaisen uskonsa ja hallinnollisen profiilin arkkitehtina, jolla oli laaja kokemus Egyptin radikaaleimmista uskonnollisista piirteistä. Vuosien varrella Nefertitin henkilökohtainen rooli ja hänen toistuva esiintymisensä kuninkaallisissa rituaaleissa auttoivat egyptologeja tarkastelemaan uudelleen heidän asemaansa.
